imati ja nemati serbiaksi: imam, nemam ja oikea sija
Verbi imati („omistaa, olla jollakulla“) on yksi serbian yleisimmistä – sitä tarvitset joka päivä. Sen kohde on akkusatiivissa, joten feminiini sestra muuttuu: sanot „Imam sestru.“ Eloton maskuliini taas pysyy samana: „Imam auto.“ Tärkein yllätys on kielto. Serbiassa ei sanota „ne imam“, vaan ne ja imam sulautuvat yhdeksi sanaksi: nemam, nemaš, nema… Ja kiellon jälkeen kohde siirtyy usein genetiiviin: „Nemam novca.“, „Nemam vremena.“ Kysymys syntyy helposti li-partikkelilla: „Imaš li auto?“ Suomalaiselle genetiivin idea on tuttu (vrt. partitiivi kiellossa), joten keskity sulautuneeseen muotoon nemam – se on tärkein muistettava asia.
Esimerkkejä
- Imam sestru. I have a sister.
- Nemam novca. I have no money.
- Imaš li auto? Do you have a car?
Koko oppitunti
Kaikki videon sisältö tekstinä.
-
„Imam sestru.“ Helppoa, eikö? Mutta kielto ei ole „ne imam“ — vaan yksi yhteen sulautunut sana, „nemam“. Ja silloin kohde siirtyy usein toiseen sijaan. Selvitetään tämä kunnolla.
-
„Imati“ tarkoittaa „omistaa, olla jollakulla“ — käytät sitä jatkuvasti: tavaroista, perheestä, ajasta ja velvollisuuksista. Tärkein sääntö: „imati“-verbin jälkeen kohde on akkusatiivissa, sijassa joka vastaa kysymykseen „kenet, mitä“.
-
Tässä verbin „imati“ preesens. „Ja imam, ti imaš, on ima, mi imamo, vi imate, oni imaju.“ Paino on muodolla „imam“ — se on „minulla on“, yleisin muoto jonka kuulet.
-
Ensimmäinen esimerkki. „Sestra“ on feminiini ja vaihtaa akkusatiivissa päätettä: „sestra“ muuttuu muotoon „sestru“. Siksi sanomme: Imam sestru. Näet kuinka pääte A muuttui U:ksi — siinä on akkusatiivi käytännössä.
-
Nyt jotain mikä näyttää poikkeukselta mutta ei ole. „Auto“ on maskuliini ja eloton, ja sellaiset substantiivit pysyvät akkusatiivissa samoina — mikään ei muutu. Imam auto. „Auto“ on nominatiivissa ja akkusatiivissa sama — siksi se kuulostaa helpolta.
-
Nyt kielto. Tämä on olennaista: verbin „imati“ kielto ei ole kaksi sanaa. Emme sano „ne imam“. „Ne“ ja „imam“ sulautuvat yhdeksi sanaksi — „nemam“. Se on epäsäännöllinen, mutta sanotaan aina näin.
-
Tässä aloittelijan yleisin virhe. „Ne imam“ ei ole olemassa serbiassa. Aina „nemam“. Sama pätee kaikkiin persooniin: nemaš, nema, nemamo, nemate, nemaju.
-
Ja ansan toinen osa. Myöntävän „imam“-muodon jälkeen kohde on akkusatiivissa. Mutta kieltävän „nemam“-muodon jälkeen kohde siirtyy usein genetiiviin — sijaan joka vastaa kysymykseen „kenen, minkä“.
-
Katsotaan se esimerkin avulla. „Novac“ menee „nemam“-muodon jälkeen genetiiviin ja muuttuu muotoon „novca“. Siksi on oikein: Nemam novca. Ei „nemam novac“, vaan „nemam novca“ — genetiivi kiellon jälkeen.
-
Sama ansa sanan „vreme“ kanssa. „Nemam“-muodon jälkeen emme sano „nemam vreme“ — oikein on „nemam vremena“, genetiivissä.
-
Miten kysymys muodostetaan? Lisäät partikkelin „li“ verbin jälkeen. „Imaš li auto?“ tarkoittaa „onko sinulla auto?“. Yksinkertaista ja hyvin yleistä puheessa. Imaš li auto?
-
Lopuksi, „imati“ muodostaa monia arkisia ilmauksia. „Imati vremena“ — olla vapaa-aikaa. „Imati pravo“ — olla oikeassa. Ne kannattaa opetella valmiina fraaseina.
-
Tehdään yhteenveto. „Imati“ vaatii akkusatiivin: imam sestru. Kielto on aina sulautunut sana „nemam“, ei koskaan „ne imam“. Ja „nemam“-muodon jälkeen kohde menee genetiiviin: nemam novca, nemam vremena.