The dative case (to / for someone)
The dative marks the indirect object — the recipient or beneficiary ('to/for someone'). Masculine and neuter nouns take -u (brat → bratu), feminine -a nouns take -i (sestra → sestri). It also follows prepositions like 'prema' and 'ka' and appears with verbs like dati, reći, pomoći.
Esimerkkejä
- Dajem knjigu bratu. I'm giving the book to my brother.
- Pišem sestri. I'm writing to my sister.
- Pomažem prijatelju. I'm helping a friend.
Koko oppitunti
Kaikki videon sisältö tekstinä.
-
Annat jollekulle kirjan, kirjoitat jollekulle kirjeen, autat jotakuta. Mutta kenelle? Tällä „kenelle“ on serbiassa oma sijansa — datiivi. Jos osut väärään, lause kuulostaa virheelliseltä. Otetaanpa se haltuun kunnolla.
-
Datiivi on vastaanottajan sija — sen, joka saa jotakin tai jolle toiminta on kohdistettu. Se vastaa kysymykseen „kenelle?“ tai „mille?“. Se on niin sanottu epäsuora objekti: ei se, mitä annat, vaan se, jolle annat.
-
Näin päätteet muodostetaan. Maskuliini ja neutri saavat päätteen „-u“: „brat“ muuttuu muotoon „bratu“, „dete“ muotoon „detetu“. Feminiini, joka päättyy „-a“, saa päätteen „-i“: „sestra“ muuttuu muotoon „sestri“. Kaksi päätettä — siinä on datiivin sydän.
-
Aloitetaan selkeimmästä esimerkistä — verbi „dati“, antaa. Annat kirjan, mutta kenelle? Bratu. Dajem knjigu bratu. „Annan kirjan veljelleni.“ „Knjigu“ on se, mitä annat — se on akkusatiivi. Ja „bratu“ on se, jolle annat — se on datiivi, „brat“ plus „-u“.
-
Nyt feminiini. Kirjoitat kirjeen, ja vastaanottaja on sisar. „Sestra“ menettää „-a“:n ja saa „-i“:n: Pišem sestri. „Kirjoitan sisarelleni.“ Mitään „kenelle“-sanaa ei edes tarvita — pelkkä pääte „-i“ sanassa „sestri“ kantaa vastaanottajan merkityksen.
-
Tässä on myös tärkein muistettava verbi — „pomoći“, auttaa. Serbiassa et auta jotakuta akkusatiivissa, vaan autat jollekulle. Verbi „pomoći“ vaatii datiivin: Pomažem prijatelju. „Autan ystävää.“ „Prijatelj“ muuttuu muotoon „prijatelju“ — datiivi, ei akkusatiivi. Tästä ansasta puhumme vielä lisää.
-
Katsotaan kokonaiset muodot yhdestä maskuliinisesta ja yhdestä feminiinisestä sanasta, jotta ne painuvat mieleen. „Brat“ on datiivissa „bratu“, „sestra“ on „sestri“, „majka“ on „majci“ — huomaa, kuinka „k“ ennen „-i“:tä muuttuu „c“:ksi.
-
Datiivi ei esiinny vain antamista ilmaisevien verbien yhteydessä. Se tulee myös joidenkin prepositioiden jälkeen, useimmiten „prema“ ja „ka“, jotka tarkoittavat liikettä jotakin kohti: Idem ka gradu. „Menen kohti kaupunkia.“ „Grad“ muuttuu muotoon „gradu“ preposition „ka“ jälkeen. Samoin olisi „prema gradu“.
-
Kannattaa muistaa verbiryhmä, joka vaatii aina datiivin, sillä englanti ja muut kielet kääntävät ne usein suoralla objektilla. Niitä ovat muun muassa: „dati“, „reći“, „pisati“, „pomoći“, „verovati“ ja „zahvaliti“. Jokaisen kanssa vastaanottaja menee datiiviin.
-
Ja nyt pääansa. Verbi „pomoći“ vaatii serbiassa datiivin, ei akkusatiivia. Siksi sanotaan „pomažem bratu“, ei „pomažem brata“. On helppo erehtyä, sillä monissa kielissä „auttaa“ saa suoran objektin — mutta serbiassa kyseessä on vastaanottaja, eli datiivi.
-
Toinen ansa koskee feminiiniä. „-ka“-loppuisissa sanoissa konsonantti „k“ muuttuu „c“:ksi ennen päätettä „-i“. „Majka“ ei anna muotoa „majki“, vaan „majci“. Samoin: „ruka“ antaa „ruci“, „devojka“ antaa „devojci“.
-
Ja viimeinen esimerkki, jossa kaikki yhdistyy. Kaksi objektia samassa lauseessa: se, mitä annat, akkusatiivissa, ja se, jolle annat, datiivissa. Dajem deci poklone. „Annan lahjoja lapsille.“ „Poklone“ — akkusatiivi, se mitä annat; „deci“ — datiivi, vastaanottajat.
-
Vedetään yhteen. Datiivi on vastaanottajan sija ja vastaa kysymykseen „kenelle?“. Maskuliini ja neutri saavat „-u“:n, feminiini „-a“ saa „-i“:n. Sitä vaativat verbit kuten „dati“, „reći“ ja „pomoći“, samoin prepositiot „prema“ ja „ka“. Muista: autat „bratu“, et „brata“. Nyt tiedät, kenelle toiminta kohdistuu.